Pakettiautosta henkilöautoksi ja takaisin  -   Fiat 500 VAN

Teksti ja kuvat Kari Pynnä

Pakettiautoista henkilöautoja 1950 ja 1960 lukujen vaihteessa

Autokanta alkoi uudistua 1950-luvulla, kun ennen sotia olevat autot olivat tulleet kovan rääkin jälkeen tiensä päähän. Autojen maahantuontia valvova Lisenssivirasto jakoi niukkuutta autojen maahantuojille, vaikka näillä olisikin ollut tarvittava ulkomaan valuutta myydessään ulkomaille muun muassa uusia puutaloja ja jopa marjoja. Vain vuosi 1952 oli jonkinlainen poikkeus, kun olympiavuodeksi haluttiin uutta kalustoa maanteille. Niin sanotut merimiesautot olivat yksi henkireikä uuden auton ostajalle, jos vain oli varaa maksaa moninkertainen pyyntihinta. Sääntöjä kierrettiin myös tuomalla autot varaosina ja koottiin Suomessa.

Kun rahatilanne 1950-luvun lopulla alkoi parantua, tuontimääräyksiä helpotettiin vähitellen. 1.1.1958 alusta alkaen astui voimaan henkilöautoja ja moottoripyöriä koskeva yhden vuoden kestävä vero, mikä korvasi entisen hinnantasausmaksun. Hyväksyessään lain eduskunta ilmoitti ”edellyttävänsä, että vero on vain tilapäinen ja valtion senhetkisestä poikkeuksen kireästä rahatilanteesta johtuva, ja että verosta pyritään luopumaan etenkin halvemman hintaluokan ajoneuvojen osalta heti, kun valtiontalous antaa siihen mahdollisuuden”. Tästä on nyt kulunut 62 vuotta ja valtion rahatilanne lienee yhä kireä… Veroprosentti henkilöautoille oli 30 ja moottoripyörille 25.

Koska vero määrättiin vain henkilöautoista, maahantuojat huomasivat porsaanreijän: tuodaan auto uutena pakettiautona ilman veroa ja muutetaan se vähän käytettynä henkilöautoksi. Pakettiautojen tuontia varten ei tarvinnut hakea Lisenssiviraston lupaa. Pakettiautojen tekniset määräykset vaihtelivat vuosittain, mutta perusasetelmana oli se, että autossa ei saanut olla tavaratilan osalta sivuikkunoita eikä takaistuimia. Myöhemmin käytettyyn autoon saatiin asentaa tilapäinen takapenkki tekemällä muutoskatsastus. Aika ja ajettu kilometrimäärä riippuivat toimenpiteen hyväksyvän katsastusmiehen mukaan. Myös vaihtoehto, että pakettiautossa oli ikkunat ilman takapenkkiä, oli sallittu jonkin aikaa.

Esimerkiksi GM:n asiakaslehdessä oli juttu pakettiautoista. ”Suureen osaan pakettiautoista asennetaan heti penkit, että rekisteröinnin yhteydessä saadaan oikeus kuljettaa takaistuimella kolmea matkustajaa. Tällä tavalla yhdistyy tehokas tavarankuljetusväline mukavaan henkilökulkuneuvoon.” Pakettiautona Opel Delivery Van vuonna 1960 maksoi 642.000 mk (vastaa nyt ostoarvona 15.200 €), farmariversio Caravan 809.000 mk (19.200 €), josta autoveroa 104.000 mk (2.500 €).

Vastaavat hintaerot näkyvät hieman myöhäisemmässä (1964) lehti-ilmoituksessa, jossa Neckar 500 Panoraman (alun perin Autobianchi) hinta farmariautona oli 4900 mk ja verottomana pakettiautona 3800 mk.

    kuvat 7A – 7B

Valtiovalta huomasi tietenkin, että autoverotuloja jäi saamatta, joten vero olisi suoritettava ajoneuvon henkilöautoksi muuttamisesta. Laki astui voimaan 1.1.962, mutta kun autoa piti pakettiautona 2 vuotta ensirekisteröimistä, ei tarvinnut maksaa tuota veroa. Myöhemmin tuo kahden vuoden rajoitusaika muuttui kolmeksi vuodeksi.

Yhden vuoden verolaki vuodelta 1958 uusittiin aina vuoteen 1962 saakka jokavuotisilla pienillä muutoksilla, kunnes uusi laki auto- ja moottoripyöräverosta tuli voimaan 15.7.1962. Lisenssivarainen tuonti loppui, mutta tilalle tuli suuri autovero. Vero oli progressiivinen 40-90 % auton verotusarvosta.

Vuosien vieriessä niin sanotut pakettiautot sotkivat pahasti autojen rekisteritilastoa, kun tuhannet tuontilukemissa olevat pakettiautot muuttuivat henkilöautoiksi. Viranomaiset pyrkivät vuosittain patoamaan määräyksillä tätä verotonta tuontia.

Tämä pakettiautosta henkilöautoksi muuttamisprosessi koski eniten Fiat 1100 VAN mallia, mutta myös Fiat 500 VAN ja sen tekniikkaa käyttäviä Neckar/Autobianchi malleja löytyy joitakin kymmeniä. Samoin olen löytänyt muutamia yksittäisiä muita farmarikorisia pakettiautoja.

 

kuva 3 Lähde: Fiat Suomessa kirjoittajat Kai L. Bremer ja Hannu Solanne


 

Tapaus Fiat 500 VAN, rekisterinumero FH-634

Fiatien maahantuojana toimi turkulainen KESKUSAUTOHALLI JA KAUPPA OY vuodesta 1938. Fiat-tehdas halusi olympialaisten aattona, että maahantuoja toimisi pääkaupungissa Helsingissä, joten asia selvitettiin perustamalla Helsinkiin tytäryhtiö FINLA OY 20.8.1952.

Farmarikorisen Fiat 500:sen valmistus alkoi vuonna 1960 ja Suomeen ensimmäiset autot ennättivät ennen sen vuoden loppua. Tuotanto jatkui aina vuoteen 1977 yhä kaappariovisena, vaikka henkilömalli vaihtoi ovien kääntymissuunnan vuonna 1965 ja sen valmistus päättyi jo 1975.

Autoni Fiat 500 VAN, kuten rekisteriotteessa luki, oli rekisteröintikatsastettu (tyyppikatsastuksen edeltäjä) 4.7.1961 ja se rekisteröitiin 21.9.1961. Ensimmäinen omistaja oli Tauno Suominen ammatiltaan autoasentaja Raisiosta, olisiko ollut myyjäyhtiön Finlan asentaja? Muutoskatsastuksessa auto kävi jo 3.10.1961, siis vain 12 ajopäivän jälkeen. Tällöin kantakorttiin tuli merkintä ”Tilapäistä henkilökuljetusta varten hyv. istuimet kulj. paikan lisäksi 1+2:lle henkilölle. Katsm. merk. 3.10.1961 tehty rek.otteeseen.” Tällöin kantakorttiin muutettiin auton laaduksi henkilöauto, ja joskus sen jälkeen puhkaistiin takasivut ja laitettiin sivuikkunat. Jos auto olisi ollut alkuperäinen farmariauto Fiat 500 Giardiniera, olisi siinä ollut liukulasit takasivuilla.

Seuraavaksi omistajaksi vaihtui jo 5.6.1962 filosofian maisteri Taimi Lehtonen Turusta Martinkadulta. Hän oli pitänyt autoa hyvin, tehty ruosteensuojauskin, mutta ikävä kyllä ruosteensuojauslapusta ei näy enää päivämäärää. Auton mattojen alta löytyi Helsingin Sanomia vuosilta 1963 ja 1964. Erään paikkakuntalaisen kertomuksen mukaan (tapasin Bella Italiassa 2019) autoa oli säilytetty ainakin viimeiset vuodet autokatoksessa.

Kuva 2. alkuperäinen kantakortti

 

Taimi Lehtosen hoivissa auto säilyi pitkään, aina vuoteen 1997, jolloin sen omistajaksi tuli Delta-Auto Länsi Oy Turku. Auto museokatsastettiin henkilöautona 1998, ja se vietti viimeiset vuodet Delta-Auton omassa automuseossa. Vuonna 2009 oli Delta-Auto vaikeuksissa ja se joutui myymään nettihuutokaupalla kaikki museonsa autot. Sieltä ostin autoni FH-634 näkemättä sitä etukäteen, ja omistajaksi minut kirjattiin 15.9.2009.

Jarrujen herkistämisen jälkeen alkoivat omat ajot. Mittarilukema oli noin 83000 km ja nyt vuoden 2020 vaihteessa lukema on 85778 km. Olin ostanut farmariauton, mutta kun tutkin auton historiaa tarkemmin, löytyikin pakettiauto! Siten tuli mieleen, että palautan auton takaisin pakettiautoksi ja ensimmäiseen muutosvaiheeseen kuului takasivuikkunoiden peittäminen auton korin värisellä kalvolla.

Syksyllä 2018 aloin toden teolla muutostyöhön. Aikataulu rakentui maalarini Pasi Havun aikatauluun, keväällä 2019. Vuoden vaihteessa alkoi auton purku ja ensin minulla oli ajatus, että vain ulkokuoren maalaus riittää, mutta tarkemmin ajatellen purin myös sisustan sisätilan maalausta varten. Siten vain takana oleva moottoritila jäi alkuperäiseen maaliin.

 kuva 6A

Olin jo vuosien kuluessa huomannut auton korin ja sisustan hyvän kunnon ja se olikin totta sisustan purun jälkeen. Missään ei ollut mitään merkkiä, että autoa olisi joskus hitsattu eikä nytkään ollut tarvetta peltien vaihtoon. Vain pieniä käytössä tulleita kolhuja ulkokuoressa oli tasattava.

Takasivuikkunoiden irrottamisen yhteydessä ilmeni lasin ja peltiaukon reunojen jäljistä, että ne eivät olleet tehdastekoisia. Maalarin kanssa keskusteltiin, miten toteutetaan ikkuna-aukon peittäminen. Tehtiin aukkoa hieman suuremmat pellit ja liimattiin ne pehmeähköllä koriliimalla autoon. Näin korin eläessä, elää myös liimaus.

 kuva 6B

Auton alkuperäiset istuimet ja lattiamatot kelpasivat yhä, vain ovi- ja sisäverhoilulevyt menivät vaihtoon. Samalla vaihdoin uuden kattoluukun kankaan sekä ovien että takaluukun lukot. Etu- ja takavalojen alkuperäiset rungot olivat alumiiniseosta ja ne kelpuutin puhdistuksen jälkeen, koska uudet olisivat olleet muovisia! Valojen lasit menivät kylläkin uusiksi. Uusittujen osien määrä jäi tosi vähäiseksi. Kuljettajan oveen piti merkitä paketti- ja kuorma-autoihin kuuluvat painomerkinnät, kantavuus 360, kokonaispaino 910 ja suurin akselipaino 500 kiloa. Takaluukkuun joutui laittamaan 80 lapun, joka pienessä autossa näyttää tosi suurelta. Siitä vitsailen, että eka omistaja ei ollut huomannut tilata ABS-jarruja autoon vuonna 1961, koska 80:n lappu poistuu vasta, kun pakettiautossa on määrätyt turvavarusteet.

Uudessa museoajoneuvotarkastuksessa Fiat 500 VAN hyväksyttiin pakettiautoksi, ja seuraavan päivän katsastuskonttorin muutoskatsastuksessa auto FH-634 sai ajoneuvoluokakseen N1:n (eli pakettiauto). Henkilömääräksi tuli vuoden 1961 pakettiautomääräysten mukaan kuljettaja +1, mutta kun minulla oli alkuperäinen kantakortti merkintöineen, tuli sama lisäpenkkiä koskeva maininta uuteen rekisteriotteeseen.

PS.  ”Klassikot” -lehdessä 1/2020 on vielä lisäjuttua autosta.

(Laatikko 1 pääartikkelin tueksi)

Ikkunoiden ja penkkien asennuksesta.

Olin kysellyt vanhempia Fiat-miehiä tavattaessa, muistaako kukaan miten tuolloin 1960-luvulla autot palautettiin takaisin henkilöautoksi, missä tehtiin ikkunat ja asennettiin puuttuvat takaistuimet. Sain uuden vuoden jälkeen viestin Leo Korhoselta, joka kertoi oman ja isänsä Fiat 500 VAN muutoksista. Tässä lyhennelmä kirjeestä:

Minulla oli aikoinaan punainen Fiat 500 pakettiauto, jonka ostin uutena Finla nimisestä liikkeestä (Fiat maahantuoja ja piirimyyjä) Helsingin Kalevankadulta. Se maksoi muistaakseni 165.000 markkaa (Karin kommentti – taisi olla 460.000 mk). Alkuperäiset takapenkit sai laittaa siihen, kun auto oli ollut käytössä puoli vuotta. Alkuperäispenkkejä oli myynnissä Finlassa hintaan 160 mk. Takasivuikkunat asensi Lapinlahdenkadulla ollut firma ja ne maksoivat muistaakseni 185 mk.

Isäni innostui hankkimaan valkoisen auton ja siihen tehtiin samat muutokset. Finlassa autoja myi Akkanen niminen myyjä ja autot huollettiin Pitäjänmäen Tammilehdon autokorjaamossa (Fiat piirimyyjä). Finlalla oli Kalevankadun päässä kerrostalon kellarissa suuri autohalli, johon he toivat lastin fiijuja jostain Turusta (Kari: Keskusautohalli ja Kauppa Oy – Finlan emoyhtiö), johon ne tuotiin laivalla.

Että tällaisia muistoja minulla – Terveisin Leo Korhonen

 

4  Finla OY:n mainos sopii hyvin Leo Korhosen kirjeen kaveriksi


 

(laatikko 2 pääartikkelin tueksi)

Taustatietoja Fiat 500 VAN mallista

Kun aloin selvittämään auton harvinaisuutta Italiasta, hämmästyin, kun kukaan ei tunnistanut tuollaista umpimallia lainkaan. Kuvissa ja teksteissä tuli esille vain umpiversio, jossa takaikkunan peittävässä pellissä oli vahvistekohoutuma, jota minun autoni edustamassa vanhassa mallissa ei ollut. Farmarikorisen viissatasen valmistus oli siirtynyt maaliskuussa 1968 Milanossa Desiossa olevalle Fiatin tytäryhtiö Autobianchille lisäyksenä Autobianchin omiin farmariautoihin. Nämä tunnistaa varmimmin normaalipäin avautuvista ovista.

Sitten löysin paksusta italiankielisestä Fiat 500 historiaa ja malleja käsittävästä kirjasta yhden kuvan ja muutaman rivin omasta automallista (kuvatekstin lopussa: kaupallinen versio kahdella istuinpaikalla ilman sivuikkunoita). Sitä oli tehty pieni sarja kaupalliseen käyttöön ja kirjan kuvaa on käytetty myös tanskalaisessa myyntiesitteessä. Joten tätä pakettiautomallia on myyty Tanskaan ja olen nähnyt yhden kuvan myös norjalaisesta umpimallista. Olen löytänyt nyt, etupäässä Turun ja Porin Läänin kantakorteista, 47 pakettiautoversiota Fiat 500-120 VAN, kaikki rekisteröity loppukesällä tai syksyllä 1961. Henkilöautoksi rekisteröityjä farmariautoja on löytynyt muutamia nimellä Giardiniera, Familiare tai Kombi. Tämän tuontierän jälkeen minulla on tietoja viidestä autosta vuodelta 1963 ja kaiken kaikkia 62 Fiatin valmistamasta ja neljästä Autobianchin valmistamasta viissatasen paketti- ja henkilöautoista. Ensirekisteritilastoista vuodelta 1961 ei saa selville Fiat 500 pakettiautojen määrää, koska ne on tilastoitu vain merkin ja painoluokan mukaan, ja samassa luokassa on mukana myös Fiat 1100 VAN.

kuva 5 Lähde: Fiat 500 Nuova Reference kirjoittanut Enzo Altorio

 

kuvat (tässä kuvat vain pieninä malleina)