Fiat 500 mallivalikoima

 
Fiat 500 N läpileikkausFiatin pääsuunnittelija Dante Giacosa alkoi miettiä jo Fiat 600 suunnittelun aikaan hieman pienempää automallia. Useita eri konerakenteita kokeiltiin, koska autosta piti tehdä pienempi ja kevyempi kuin 600. Eräälle korimallille annettiin projektinumero 110 lokakuussa 1954 ja tämän perusteella jatkettiin töitä. Kaikkiaan kuusi erilaista koemoottoria rakennettiin ja koekäytettiin. 500 moottorin leikkausPäätökseksi tuli kaksisylinterinen, nelitahtinen, ilmajäähdytteinen rivikone, kooltaan 479 kuutiota.
Korin takaosa viistettiin,
jotta 600 olisi tilavampi ja ensimmäisessä versiossa ei takaistuinta ollut lainkaan Topolinon tapaan. Akseliväliksi tuli 1,84 metriä ja kokonaispituudeksi 3 senttiä vaille 3 metriä. Vaihteistossa oli neljä synkronoimatonta vaihdetta eteenpäin.
Tässä on vain Fiatin valmisteet 500:sta, on eri jutun aihe Steyr-Puchit, Neckarit ja Autobianchit sekä muut pienemmät korinvalmistajat sekä virittäjät.

 


1957-1959

Fiat Nuova 500

Fiat 500 ensiesittelyHeinäkuussa 1957 myyntiin tullutta Fiat 500 otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein. Osa piti autosta sellaisenaan, mutta moitteita kuului pienitehoisesta (13 hv) moottorista, puuttuvasta takaistuimesta, kun 600:ssa sellainen oli. Tehdas vastasi nopeasti ja joulukuussa tulikin myyntiin kaksi erilaista versiota, Economica ja Normale. Puristussuhdetta nostamalla Normalen teho nousi jo 15 hevosvoimaan, jolloin huippunopeus nousi 80 km/h:sta 85:een. Normale-mallissa oli jo alaslaskettavat ovien ikkunat, pölykapselit, listat sivuilla ja mahdollisuus kuljettaa kahta ihmistä kiinteällä takaistuimella. Autossa oli pitkä kattoluukku, joka sisälsi myös takalasin. Tästä käytettiin nimeä Trasformabile. Eräs syy tähän lienee ollut kalliin pellin säästäminen. Polttoainesäiliö oli edessä matalana koko tavaratilan kokoisena.

Katso Tekniikan Maailmassa numerossa 6/1958 oleva Fiat 500 N koeajo:



1958-1960

Fiat Nuova 500 Sport

Tyyppi 110.004  Fiat 500 Sport kovakattoinen

Abarth oli heti tehnyt oman kireän version uudesta Fiat 500:sta, mutta Fiatin tehdas halusi myös pistää lusikkansa 500-kuutioisten autokilpailuihin. Sylinterin halkaisijaa suurentamalla saatiin 499-kuutioinen kone, josta tehoa otettiin 21,5 hv. Heti ensimmäisessä kilpailussa Hockenheimin 500 km –ajossa auto sai omassa luokassaan nelosvoiton. Värinä oli vain norsunluunvalkoinen, jossa oli ikkunalinjan alapuolella punainen raita. Erikoisuutena oli alkujaan kovakatto, ainoana koko 500:n sarjassa. Myöhemmin myös kattoluukullinen versio (Transformabile) oli saatavilla. Vuonna 1959-60 oli Sport saatavissa myös lyhyellä kangaskatolla (Tetto Apribile), jollaiseksi muuttuivat muutkin 500:set.

 

1959-1960

Fiat Nuova 500 Tetto Apribile

Tyyppi 110.000

Maaliskuussa 1959 iso kangaskatto lyhennettiin vain etuistuimien päälle ja takaosa katosta peitettiin pultein kiinnitetyllä peltiosalla. Samalla koneen puristussuhdetta nostettiin 7,0:1 ja teho nousi 16,5 hevosvoimaan ja huippu oli 95 km/h. Polttoainesäiliö edessä muuttui vasemmalle puolelle korkeampana, jolloin saatiin selvä laukunpaikka oikealle.

 

1960-1965

Fiat Nuova 500 D   

Tyyppi 110D.000

Fiat 500 D Lokakuussa 1960 lopetettiin Sportin valmistus ja sen kone hieman kesytettynä siirrettiin uuden mallin 500 D:n käyttöön. Teho oli 17,5 CUNA-hv (22 SAE-hv) ja vääntö 3,1 kgm. Nyt takaistuimen selkänojan sai käännettyä alas, jolloin kahden matkustajapaikan tilalle sai ison tavaratilan. Tämä malli on yleisin Suomeen tuotu viissatanen.


 






1965-1972            

Fiat 500 F

Fiat 500 F

Tyyppi 110F.000 

Suurin ulkonainen muutos tapahtui keväällä 1965, kun ovien kääntymissuunta muutettiin, saranat eteen. Samalla uudistettiin korimuotteja, joten monet uudemman 500:n peltiosat ja lattiamatot eivät sovi 500 D:hen ja vanhempiin. Esimerkiksi katto oli kiinteä kylkien kanssa ja räystäskouru kulki kokonaan edestä taakse. Tuulilasi oli myös suurempi, kun takaikkuna ja sivuikkunat pysyivät samoina. Moottorin teho nousi 22 hevosvoimaan CUNA-normin mukaan ja nyt ilmoitettiin teho myös DIN mukaan, 18 hv. Samalla uusittiin kytkintä, vaihteistoa ja vetoakseleita. Nopeusmittarin näyttö ulottui jo 120 km/h!
 



1968-1972

Fiat 500 L

Tyyppi 110F.000 

500 L keula
Fiat 500 alkoi olla jo monen perheen kakkosauto, jolloin siltä vaadittiin ykkösauton tapaan hieman luksusta. Tehtaan vastaus oli 500 L eli Lusso, joka ulkoisesti eroaa helpommin pyöreistä lisäpuskureista. Sisällä oli 850-mallin mittaristo ja paljon muuta pientä hienoutta, ovitaskut muun muassa. Etuistuimien selkänojat olivat alaslaskettava vakiona.




 





1972-1975

Fiat 500 R

Tyyppi kori 110F versio 2, moottori 126A5.000 Fiat 500 R

Fiat 500 alkoi käydä vanhaksi ja sen korvaavaksi suunniteltiin 126. Tekniikka pysyi siinä lähes samana kuin 500:ssa, kori vain nykyaikaistettiin. Moottorissa kasvatettiin sylinteritilavuutta 594 kuutioon muuttamalla sylinterin halkaisijaa 73,5 milliin. Viisisatasen tuotantoa jatkettiin yhä ja uudeksi malliksi tuli 500 R, jonka ensiesittely yhdessä 126:n kanssa oli Torinon autonäyttelyssä 22. lokakuuta 1972. 126 koneen puristusta ja tehoa (18 hv) pienennettiin, jotta kevyempi 500 ei olisi nopeampi.
Kahtena viimeisimpänä elinvuotena viisisatasta tehtiin vain SisilFiatin tehtaalla ja näiden alustanumero alkaa miljoonia kuvaavalla numerolla 5. Numerolla 6 alkavat 500:t tulevat Autobianchin Desion tehtailta.
Viimeinen 500R rullasi Termini Imeresen tehtaalta Sisiliassa elokuun 1. päivänä 1975.

 


1960-1966-1977

Fiat Giardiniera

Tyyppi 120.000 Fiat 500 Giardiniera

Italiassa kaivattiin pientä farmaria ja pakettiautoa, kun Topolinon Giardinieran valmistus oli jo loppunut vuonna 1955. Uutuus julkaistiinkin vuonna 1960. Akseliväliä oli kasvatettu 10 sentillä, joten jalkatilaa oli takana enemmän. Moottori käännettiin lappeelleen oikealle tekemällä uusi lohko ja kansi sekä uusimalla jäähdytysjärjestelmä. Näin saatiin matala moottoriratkaisu, tehoa 17,5 hv. Tämän päälle saatiin maksimissaan 800 litran tavaratila. Jarrutehoa kasvatettiin Fiat 600:n jarruin, jolloin vanteiden pulttijako siirtyi Fiatin normaaliksi 98 milliksi. Kun Autobianchi lopetti oman farmarinsa tuotannon vuonna 1966, se jatkoi Fiat 500 Giardinieran valmistusta oman merkkinsä alla aina vuoteen 1977, kaksi vuotta henkilöauton valmistuksen loputtua. Farmari pysyi koko ajan kaappariovisena!
 


Valmistusmäärät:                                                         Fiat 500 N jono                                                    

 
Nuova 500 + Sport         1957-60           181.037         
Nuova 500 D                  1960-65           640.520
500 F + 500 L                 1965-72        2.485.529
500 R                              1972-75           168.438
Fiat Giardiniera               1960-65          161.132
Autobianchi Giardiniera   1965-77         165.817
YHTEENSÄ                                        n. 3,80
miljoonaa
 
Eniten viissatasia tehtiin vuonna 1970, kun Torinon Mirafiorin, SisilFiatin ja Autobianchin Desion tehtailta valmistui yhtensä 423.466 500F ja 500L –mallia. Se on iso määrä nykyisillekin pikkuautoille. Suomeen Autonovo Oy toi autontuonnin vapauduttua vuosina 1962-68 yhteensä 65 autoa, ainoastaan! Rekisteritietojen mukaan 500 Nuovaa 1958-60 ensirekisteröitiin 110 autoa. 500 D-mallin luvut ovat 154 autoa vuosina 1960 lokakuusta vuoteen 1965. 
Keväällä 2007 rekisterissä oli hieman yli 40 viisisatasta, näistä uustuontia noin 20 autoa, lähinnä uudempia 500 F ja 500 L malleja. Nyt vuonna 2016 kokonaisluku on noin 70 rekisterissä olevaa autoa. Tällä hetkellä on useita autoja rakenteilla, joten tulevaisuudessa liikenteessä näkyy toivottavasti enemmän pieniä ja sympaattisia 500:sia.




Paljonko on Fiat 500 autoja ja sen sukulaisia ensirekisteröity Suomessa:

Fiat 500 ja sen sukulaiset Suomessa valmistenumeroin :

Fiat 500 mallien valmistenumerot ja valmistusvuodet: